Ollut nyt vähän pidempi tauko kisahommista. Ja kieltämättä ollut ihan paikallaan. Niin monta viikkoa putkeen mentiin ja kilpailtiin, että alkoi painaa jo ns. turnausväsymys.
Muutama viikko sitten käytiin ihan kahdestaan Jussin kanssa asuntoautolla pikku reissulla. Mun vaatimus oli se, että yhtään kelkkaa ei mukaan lähde ja tehdään jotain ihan muuhun aiheeseen liittyvää. Arvatkaapa kaks kertaa miten kävi… Kävi niin, että molemmat isot kelkat lähti mukaan ja yövyttiin OuluZonen parkkipaikalla….
Jussi sai mulle myytyä idean niin, että vähän käytäs treenaamassa, nyt kun sais ihan rauhassa keskittyä vaan tuohon hänen omaan kelkkaan. Mulle otettais Islan kelkka ja saisin sillä ajella. Käydään kuitenkin leffassa ja syömässä jne.. Nooh, lauantaina lähettiin liikenteeseen ja päivä Zonessa treenailtiin. Tai siis Jussi treenas. Minä en vielä saanu tilaisuutta kelkan päälle nousta. Illalla ajettiin kaupunkiin ja pienen työn takana oli, että mihinkään mahduttiin enää edes syömään. Syönnin päälle alkoi molempia ramasemaan sen verran paljon, että yhdessä tuumin päätettiin skipata leffaan meno. Sovittiin, että katsotaan läppäristä sitten kun saadaan leiri taas pystyyn. No, uni vei sitten kuitenkin voiton.
Sunnuntai ja toinen treenipäivä koitti. Päivä alkoi lupaavasti ja homma luisti. Kunnes sitten pienen ajovirheen saattelemana Jussi tipahti olkapää edellä kelkan kyydistä maahan. Olkapää tippui pois paikaltaan, eikä kukaan paikalla olevista saanut sitä autettua takaisin. Ei auttanut kuin soittaa ensiapu paikalle. Eipä hekään saaneet olkapäätä paikoilleen, joten oli lähdettävä käymään sairaalassa. Siinäpä se ilta sitten menikin….Eikä Jenspa päässyt tälläkään kertaa itse ajamaan ;D Noin neljä tuntia olivat useamman henkilön voimin repineet kättä paikalleen, kunnes viimein olivat onnistuneet! Jussi oli välillä anellut jo nukutustakin, kun oli niin kivuliasta. Kaikkea sitä pitääkin aina sattua. Kuvissa näkyi repeämiä muutamassa kohtaa. Normaalisti vaatisivat leikkausta, mutta Jussin kohdalla toistaiseksi koitetaan pärjätä ihan vain itse kuntouttamalla.
Reipas kolme viikkoa tässä on nyt kipujen kanssa sitkuteltu. Edelleen on kivuliasta, mutta yöt on kaikkein pahimpia. Muutaman kerran Jussi on uskaltautunut itse ajamaan, ja siinä hetkessä olkapää ei juurikaan vaivaa. Tai sitä kipua ei kerkeä miettimään… 😀 No, ei muuta kuin katse eteenpäin!
HonkaRacingTeam 