Enää pari viikkoa ja sitten starttaa ensimmäiset sm-kisat tälle kautta! Kisat järjestetään Rovaniemellä. Töitä on kisojen ja ylipäätään tämän harrastuksen eteen tehty paljon. Ehkä en silti hirveästi pysty kunniaa tästä ottamaan itselleni… Kyllä Jussi meistä sen isoimman ja raskaimman työn tässä tekee. Arvostan suuresti puolisoni panosta tähän hommaan. Ja uskon, että mitä isommiksi lapset kasvavat, osaavat hekin arvostaa sitä. Oman päivätyönsä sekä yrityksensä töiden lisäksi hän jaksaa antaa lasten harrastuksille 110%. Ja mitä lähemmäksi kisaviikonloppua mennään, sitä hurjemmaksi päivät venyy!


Treenaamaankin on tässä sivussa keretty. Islakin saanut jo mukavasti tuntumaa isoon kelkkaan. Vauhti ja rohkeus kasvaa koko ajan enempi ja enempi. Tomaksella myös viime vuoteen verrattuna tullut hurjasti vauhtia lisää.



Tää meidän neljävuotias on kyllä kans melko tapaus.. Ivarilla on uskomaton taito käsitellä niin moottoriajoneuvoja, kuin sitä tavallista pyörääkin. Otteet on varmat ja hallitut. Ja se vauhti. Ehkä se vaan tosiaan on niin veressä! ;D Ivarista onkin jo hyvä vastus isommille sisaruksille. Kovasti hän itse haluaisi kisaamaan, mutta se jääköön vielä nähtäväksi. Sitä haluan painottaa, että ketään lapsista ei pakoteta eikä painosteta tähän hommaan, vaan kaikki saa itse valita mitä haluaa.


Kyllähän se välillä hurjalta tuntuu, että kaikki neljä haluaa tällä tasolla harrastaa, ja joskus jopa hirvittääkin. Ei pelkästään se, että joku loukkaantuu, vaan myös se, kuinka paljon itse pystyy ja jaksaa venymään. Helpolla ei päästä. Joskus olisi hauska kuvata se härdelli ihan videolle, kun pakataan ja tehdään lähtöä, sekä kun varustaudutaan ajohommiin.. Siinä saa mukavan tuskanhien pintaan.
Viikonloppuna olisi vielä tarkoitus päästä kunnolla treenaamaan ennen Rovaniemelle lähtöä.. Eli tohinaa riittää! 😉