Kesäkuulumisia!

Onpa siitä vierähtänyt tovi, kun tänne viimeksi mitään joutanut kirjoittamaan! Kesälomat alkaa olemaan takanapäin ja koulujen alut häämöttää. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Kesä on kulunut asuntoauton kimpussa ja muutamia Jussin kisoja kiertäen. Odotetuimmat kisat oli Levillä. Siellä järjestettiin niin DH:n sm-kisat, kuin MTB Enduron osakilpailu. Molemmista kisoista tuloksena hopeaa! Valmistautuminen oli melko kehnoa, sillä viimeiset kuukaudet on tosiaan mennyt tallissa asuntoautoa laittaen sille mallille, että sillä voidaan lähteä liikenteeseen.

Tästä projektista voisi tehdä vielä ihan oman postauksen. Onpahan ollut homma! Ja vielä on tekemistä…

Levillä nautiskeltiin kisojen ohessa myös mökkeilystä. Välillä yövyttiin mökillä ja välillä asuntoautossa Levin Pisteen matkaparkissa. Huippu paikka, sillä siellä sijaitsee myös Activity Park, jossa kaikenlaista touhua niin pienille kuin isommillekin. On pumptrack, skeittiparkki, trampoliineja, minigolfia, liikennepuisto, köysirata yms. Meillä hittejä mm. pumptrack ja skeittiparkki.

Ps. tämä mökki varattavissa Airbnb:n kautta!

Sattupa myös tuolle viikolle Levin Outdoor Festivaalit. Koko viikoksi oli järkätty monen moista ohjelmaa lapsetkin huomioiden. Meidän lapset halusi osallistua kolmesti viikon aikana pumptrack-kisoihin sekä kerran rinteessä järjestettävään pujotteluun pyörällä. Molemmissa tuli menestystä ja hauskaa oli! On kuulkaas kulta-, hopea-, ja pronssimitalia muistona nyt…

Reissun viimeisenä päivänä päätettiin koko porukalla kiivetä Kätkätunturille. Kätkällä sijaitsee yksi enduron erikoiskoe. Sitä pitkin kavuttiin huipulle asti. Hienosti jaksoi kaikki! Mukava patikointiretki 🙂

Reipas viikko siis vierähti lapissa. On se ihana paikka! Kotimatkalla pysähdyttiin yöksi Haaparantaan, koska lapsilla oli kova hinku päästä karkkikauppaan (okeiokei mulla kans) ja tietysti Ikeaa unohtamatta. Muutamaksi yöksi kotiin ja uudelle reissulle!

Kauden viimeinen kisa!

Kuten otsikosta voi päätellä, ajettiin vappuna viimeinen snowcrossin sm-kisa tälle kautta. Kisat järjestettiin Paljakassa, rinteen juurella. Perjantaina ajeltiin kisapaikalle heti töiden jälkeen. Matka ei onneksi ole kuin sen vajaa 3h. Perillä laitettiin leiri pystyyn ja aikaa meni mukavasti venkslatessa autoa ja kärryä mieluiselle paikalle. Oman haasteensa toi mutalammikoksi muuttunut varikko. Olipa meidän lähettyville iloksemme eksynyt bussillinen bilettäjiäkin! Ai että. Ei meitä normaalisti haittaa tuollainen ilottelu, mutta nyt se kieltämättä vähän sai verenpainetta nousuun. Kello oli lähemmäs 12 ja jytinä vaan yltyi. Koko asuntoauto helisi musiikin tahdissa. Sitten oli pakko jo puuttua. Jussi kävi ensin nätisti ja ystävällisesti huomauttamassa aamulla aikaisin alkavista kisoista. Ja he ymmärsivät. Ummistettiin uudestaan silmät, ja sama jytke alkoi! Sitten sanoin, että nyt menen minä. Ja minähän menin. Enkä kovin kauniisti enää jaksanut asiaa toimittaa ;D Mutta siihen se loppui! Hauskanpidossa ei todellakaan ole mitään väärää, mutta joskus voi miettiä missä sitä on ok isoon ääneen toteuttaa. Kisavarikko on mun mielestä EHKÄ vähän väärä paikka?

Tomas ja Oliver

Kisa-aamu alkoi lumisissa olosuhteissa. Maa oli valkoisena, eikä keväästä oikein tietoakaan.. Harjoituksiin lähdettiin säästä huolimatta iloisin ja reippain mielin. Harjoitukset ei aivan sujunut niin kuin toivottiin, mutta nepä ei onneksi vaikuta mihinkään. Isla ei osallistunut näihin kisoihin ollenkaan.

Eka erä meni kyllä hienosti! Oliver sai hyvän lähdön ja nousi kolmanneksi. Tomas ajoi parhaimman sijoituksena tullessa maaliin kuudentena. Oli mahtava tunne, kun pitkästä aikaa molemmilla onnistui niin hyvin!

Toinen erä sujui sekin mallikkaasti. Oliver ylitti maaliviivan neljäntenä ja Tomas kahdeksantena. Tästä oli hyvä jatkaa finaaliin!

Ekan erän jälkeen

No, finaaliin lähdettiin toiveikkain mielin ja äidin sydän ainakin hakkasi tuhatta ja sataa! Lähtö tuli ja kelkat ampaisivat viivasta rinnettä ylös päin. Sitten näin, että nyt joku kaatui ylhäällä mutkaan. Ja kypärästä tunnistin, että Tomas! Vierestä kaveri huudahti, että ”siellä on teidän molemmat pojat!”. En heti halunnut uskoa todeksi, mutta pakko se oli. Oliver oli törmännyt edellä menevään ja Tomas oli ajanut sitten Oliverin perään. Ei auttanut kuin jatkaa kisaa. Viimeisiltä sijoilta molemmat kuitenkin hienosti nousivat. Oliver oli 9. ja Tomas 14. Kuskeja kuitenkin oli jälleen hurjat 18!

Oliver ollut koko kauden kiinni sm-pronssissa ja nyt luultiin, että se menetettiin. Mutta iloksemme saimme tietoon, että Oliver olikin yltänyt yhden pisteen erolla pronssiin! Kyllähän se hienolta tuntui ja tuntuu! 🙂 Ylpeitä saadaan olla kaikista näistä meidän kuskeista.

Tähän oli hyvä päättää tämä kausi! Kiitos Sm-Snowcross ja Snowcross Super League! Oli ilo olla mukana 🙂 Nyt lähdetään kaivamaan crossipyörät varastosta ja kelkat viedään kesälomalle. Ja eipä tässä kauaa ilman kisoja elellä, sillä Jussin Mtb-enduro kausi starttaa ihan kohta!

Olkaahan kuulolla!